Tällä sivulla kerrotaan mitä fluorokinoloniantibiootit ovat, miksi niiden kanssa kannattaa olla varovainen ja mitä tehdä jos saa niistä haittavaikutuksia. Fluorokinolonien haittavaikutukset voivat tulla viivellä ja voivat olla samaan aikaan monimuotoisia, vakavia ja pitkäkestoisia.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim tarjoaa yleiskatsauksen fluorokinoloneihin ja niiden haittoihin artikkelissaan Fluorokinolonien käyttö ja siihen liittyvät ongelmat. Tämä sivu taas pureutuu haittoihin tarkemmin ja yrittää selventää sitä, miksi lääkeseloste pitää oikeasti ottaa vakavasti.
Historia ja tausta erittäin lyhyesti
Nalidiksiinihappo keksittiin vuonna 1962 ja siitä voi katsoa kinolonien historian alkaneen. Flumekiini (1976) oli ensimmäinen varsinainen fluorokinoloni ja siprofloksasiini patentoitiin vuonna 1981. Fluorokinolonien etuja ovat muun muassa hyvä imeytyminen ja hyvä tunkeutumiskyky eri kudoksiin. [1] Lisäksi ne ovat laajakirjoisia, minkä vuoksi ne toimivat erilaisia bakteereja vastaan.
Suomessa fluorokinolonien käyttö on maltillista verrattuna moniin muihin maihin, ja vuonna 2017 kinoliinijohdosten osuus systeemisesti käytettävien mikrobilääkkeiden käytöstä oli noin 5%. [2] Suomessa käytössä olevat fluorokinolonit ovat ofloksasiini ja levofloksasiini, siprofloksasiini, norfloksasiini ja moksifloksasiini.
Vaikka fluorokinolonit ovat lääkäreiden sanoin ”hyvin siedettyjä” ja ”turvallisia”, ei se tarkoita että ne olisivat sitä kaikille. Vuosikymmenien saatossa useita fluorokinoloneja on vedetty markkinoilta, ja edelleen myynnissä oleviin on tullut vähitellen lisää varoituksia.
Yhdysvaltain lääkevirasto FDA antoi vuonna 2016 varoituksen fluorokinolonien vakavista ja monimuotoisista sivuvaikutuksista, jotka voivat jäädä pysyviksi. [3] Euroopan lääkevirasto seurasi perässä vasta marraskuussa 2018, ja otti samalla myyntiluvat pois neljältä kinoloniantibiootilta, muun muassa flumekiinilta [4].
Iso-Britannian lääkkeitä valvova virasto MHRA (Medicines and Healthcare products Regulatory Agency) määräsi tammikuussa 2024, että fluorokinoloneja ei saa (turvallisuussyistä) käyttää mihinkään infektioon ensisijaisena antibioottina, vaan ainoastaan jos muita soveltuvia antibiootteja ei voi syystä tai toisesta käyttää [5].
Minulle määrättiin fluorokinolonia – mitä teen?
Kannattaa varmistaa onko fluorokinoloni suositeltu lääke kyseisen infektion hoitoon. Sitä voi kysyä vaikka apteekista. Joissain tapauksissa fluorokinolonia voidaan käyttää, mutta se ei ole ensisijainen vaihtoehto.
Fimean tiedote Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean arviosta:
PRAC suositteli, että käyttöön jääviä fluorokinoloniantibiootteja:
ei tule käyttää:
- sellaisten infektioiden hoitamiseen, joilla on taipumus parantua ilman hoitoa tai jotka eivät ole vakavia (kuten tavalliset nieluinfektiot),
- toistuvien alempien virtsatieinfektioiden tai matkustajien ripulin ennaltaehkäisyssä,
- sellaisten potilaiden hoitoon, joilla on aiemmin ollut vakavia haittavaikutuksia fluorokinoloni- tai kinoloni-antibioottihoitoon liittyen,
- lievien tai kohtalaisen vakavien infektioiden hoitoon silloin, kun voidaan käyttää muita näihin infektioihin suositeltuja lääkkeitä
tulee käyttää varoen erityisesti iäkkäillä potilailla, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla, potilailla, joille on tehty elinsiirto sekä niillä potilailla, joita hoidetaan systeemisellä kortikosteroidilla. Näillä potilailla on muita suurempi riski saada fluorokinoloni- ja kinoloni-antibioottien aiheuttama jännevaurio.
Fluorokinoloneja ei suositella käytettäväksi urheilijoille jänneongelmien vuoksi [6]. Yleistäisin saman myös muihin aktiiviliikkujiin, koska ei säännöllinen raskas liikunta ole vain urheilijoiden yksinoikeus, ja kyky harrastaa liikuntaa on kaikille tärkeä.
Jos lääkkeen käyttö on aiheellista, eikä turvallisempaa tehoavaa vaihtoehtoa ole, on lääkeseloste syytä lukea erittäin tarkasti ennen lääkkeen käyttöä. Jos on käyttänyt fluorokinoloneja aiemmin ilman pahempia ongelmia, ei se tarkoita etteikö jo seuraavalla kerralla voisi saada vaikeita ja pysyviä haittoja.
Jos on aiemmin saanut esimerkiksi lieviä ja ohimeneviä jänne- tai hermostohaittoja, ei pidä kokeilla onneaan uudelleen ellei ole pakko. Ei pidä myöskään luulla, että fluorokinolonien aiheuttamat jänneongelmat paranevat kuten tavalliset rasituksesta tai muusta syystä johtuvat jännevaivat.
On joitain viitteitä, että magnesiumin käyttö fluorokinolonien käytön yhteydessä pienentäisi ainakin tiettyjen vakavien haittavaikutusten riskiä. Magnesiumia ei tosin pidä ottaa juuri samaan aikaan fluorokinolonien kanssa, koska se heikentää niiden imeytymistä, eli välissä pitäisi olla ainakin kaksi tuntia.
Vaikka fluorokinolonien haittavaikutukset voivat olla vakavia ja pysyviä, on se silti suhteellisen harvinaista. Muistakin antibiooteista voi saada vakavia haittavaikutuksia. Antibiootteja kannattaa siksikin käyttää vain silloin kun se on oikeasti tarpeellista. Eniten lääkevahinkovakuutuksesta korvattavia lääkevahinkoja ovat aiheuttaneet nimenomaan infektiolääkkeet (noin kolmasosan), ja näistä eniten juuri fluorokinolonit. [7]
Sain fluorokinolonista haittavaikutuksia – mitä teen?
Lopeta lääkkeen käyttö heti jos saat haittavaikutuksia, joista erikseen varoitetaan lääkeselosteessa (esimerkiksi jänneongelmat ja neurologiset oireet). Ota yhteyttä lääkäriin ja pyydä lääkkeen vaihtamista. Tavallisesti kyllä löytyy vaihtoehtoinen lääke.
Jos lääkäri ei ota asiaa vakavasti, vaan kehottaa jatkamaan lääkkeen käyttämistä, ota tarvittaessa yhteys toiseen lääkäriin. Sinä olet itse vastuussa lääkkeen aiheuttamista pysyvistä vaurioista – lääkärin on helppo vähätellä riskejä, koska hän ei tule elämään haittavaikutusten kanssa mahdollisesti lopun ikäänsä.
Vaikka ilmenisikin että lääkäri on tehnyt virheen, ja on syntynyt potilasvahinko, ei oikeassa oleminen auta jos terveys on mennyt peruuttamattomasti. Fluorokinolonien haittavaikutukset voivat tulla viiveellä tai pahentua vielä lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen [8].
Älä käytä kinoliinijohdannaislääkkeitä (esim. malarianestolääke meflokiiniä) enää ellei ole pakko. Älä käytä kortisonilääkkeitä fluorokinolonien aiheuttamisen jännevaurioiden hoitoon, sillä ne lisäävät repeämien riskiä kuten lääkeselosteissakin todetaan. Tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö (esim. ibuprofeeni ja naprokseeni) mahdollisesti lisää haittavaikutusten riskiä.
Vaikka haittavaikukset olisivat aluksi hyvin rajut ja monimuotoiset, suurin osa toipuu niistä ajan kanssa, mutta osalle jää hyvin pitkäaikaisia tai pysyviä moninaisia haittoja. Oireita voi lievittää oireenmukaisesti, mutta parantavaa hoitoa ei ole.
On meneillään tutkimuksia, joiden alustavien tulosten mukaan ainakin osassa tapauksissa herkkyys fluorokinolonien vakaville ja pitkäkestoisille haitoille on perimässä. Eräs tutkijaryhmä on kehittämässä geenitestiä kyseisen herkkyyden toteamiseen. [9] Jos on saanut kyseisiä vakavia haittoja, lienee siis aiheellista kehottaa myös lähisukulaisia varovaisuuteen tämän antibioottiryhmän kanssa.
Tukea ja korvauksia
Lääkehaitasta voi hakea korvauksia lääkevahinkovakuutuksesta. Lisätietoa löytyy Lääkevahinkovakuutusyhtiön sivuilta.
https://www.laakevahinko.fi/
Ilmoita haittavaikutuksista Fimeaan. Teoriassa nämä haitat pitäisi löytää ja tunnustaa ilmankin, mutta käytännössä systeemi ei toimi etenkään harvinaisempien haittavaikutusten suhteen.
Olen käsitellyt lääkevalvontaviranomaisten näiden lääkkeiden vakaviin haittoihin liittyvää 30 vuotta kestänyttä hidastelua ja välinpitämättömyyttä tarkemmin erillisessä blogikirjoituksessa, jonka suosittelen myös lukemaan.
Internetistä löytyy vertaistukea erinäisiltä sivustoilta ja Facebook-ryhmistä. Suomessa toimii Facebook-ryhmä ”Sano EI fluorokinoloniantibiooteille”.
Jos olet käyttänyt fluorokinoloneja (haittojen kera tai ilman), kannattaa osallistua Kalifornian yliopiston laajaan tutkimukseen. Siinä kartoitetaan fluorokinolonien haittavaikutuksia ja yritetään löytää syitä siihen miksi toiset saavat herkemmin vakavia haittoja kuin toiset.
Olen lisäksi käsitellyt lääketurvallisuuden ongelmia laajemmin artikkelissa Lääkehaitat ja lääkehoidon heikko turvallisuuskulttuuri.
Päivitetty 12.10.2024