Euroopan lääkevirasto (EMA) sai vihdoin ja viimein päätökseen fluorokinoloni- ja kinoloniantibioottien haittoihin liittyvän arvioinnin, joka alkoi jo puolitoista vuotta sitten (2/2017). EMA myöntää fluorokinolonien pitkäaikaiset haittavaikutukset ja suosittelee rajoituksia näiden lääkkeiden käytölle. Sinisilmäisempi voi luulla tämän olevan yksi osoitus siitä että lääketurvallisuuden valvonta toimii, mutta valaisen tässä artikkelissa asian taustaa, joka on karua kertomaa lääketurvallisuuden tasosta.
Reagointia vain pakon edessä
Olen käsitellyt fluorokinolonien käyttöä ja niiden haittavaikutuksia erillisessä kirjoituksessa, mutta tämän artikkelin aiheena on fluorokinolonien pitkäaikaiset haittavaikutukset. Bayer esitteli ensimmäisen fluorokinolonin, siprofloksasiinin, vuonna 1987. Se oli innovatiivinen , tehokas, monikäyttöinen ja tutkimuksissa todettu useimmille turvalliseksi. Ensimmäiset raportit fluorokinoloniantibioottien jännevaurioista tulivat jo vuonna 1983, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain lääkevirasto (FDA) antoi varsinaisen varoituksen niistä vasta 2008, ja silloinkin vasta sen jälkeen kun Public Citizen -kansalaisjärjestö haastoi FDA:n oikeuteen. EMA seurasi myöhemmin perässä varoitusten osalta.
Vielä hitaampaa oli saada varoitus mahdollisesti pysyvästä neuropatiasta. FDA lisäsi varoitukset siitä vasta vuonna 2013, kun oli tehty laaja epidemiologinen tutkimus, jossa nimenomaan tutkittiin aiheuttaako fluorokinolonit neuropatiaa. Muita pitkäaikaisia, invalidisoivia ja monimuotoisia haittavaikutuksia on raportoitu 1990-luvulta lähtien. On ollut yksittäisiä tutkijoita, jotka ovat tutkineet näitä haittoja, mutta heidän tutkimuksiaan ja johtopäätöksiään ei otettu vakavasti, koska ei ollut kyllin vahvaa tutkimusnäyttöä.
Miten sitä vahvaa näyttöä voisi olla jos kukaan ei ole moisia harvinaisia haittoja kunnolla tutkinut? Fluorokinolonien pitkäaikaiset haittavaikutukset ovat malliesimerkki lääkehaitoista, joista kirjoitin aiemmassa jutussa koskien lääkehoidon heikkoa turvallisuuskulttuuria. Vaikka myyntiluvan saaminen ei todista ettei lääkkeellä ole vielä tuntemattomia haittoja, kääntyy todistustaakka turvallisuuden todistamisesta haittojen todistamiseen, johon harvalla on intressejä tai rahaa.
Lääkevalmistajia ei asia kiinnosta niin kauan kuin kassakone kilisee, eikä muillakaan tahoilla asiaa kohtaan ole ollut kiinnostusta. Sitten kun kilinä loppuu syystä tai toisesta, voi lääkkeestä vetää töpselin irti. Janssen lopetti ”sattumalta” viime vuonna levofloksasiinilääkkeensä myymisen vähän sen jälkeen kun fluorokinolonien pitkäaikaiset haittavaikutukset myönnettiin.
Passiivisuus jatkuu
Kansalaisjärjestöjen vuosikausia kestäneen painostuksen jälkeen FDA alkoi tutkia asiaa ja lopulta varoitti fluorokinolonien invalidisoivista ja mahdollisesti pysyvistä haittavaikutuksista Yhdysvalloissa heinäkuussa 2016. Lääkeyhtiö Bayer lähetti asiasta lääkäreille kirjeen, jossa kerrottiin uusista käyttörajoituksista. Euroopassa lääkevalvontaviranomaiset istuivat käsiensä päällä kunnes Saksan lääkeviranomaisille tehtiin kansalaisten toimesta vetoomus, että Euroopassakin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Saksan lääkevalvontaviranomainen teki sitten lopulta pyynnön EMA:lle, joka aloitti asian käsittelyn helmikuussa 2017.
Tällainen toiminta on valitettavasti ihan laillista, sallittua ja arkipäivää lääketurvallisuuden saralla. Bayer siis myönsi vakavien pysyvien haittavaikutusten riskin Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa esimerkiksi se ei tehnyt asialle mitään. Bayer ei siis esimerkiksi varoittanut lääkäreitä tai pyytänyt EMA:a aloittamaan selvitystä asiasta mahdollisimman äkkiä. Sallittaisiinko vastaava auto- tai ilmailuteollisuudessa?
EU:n kansalliset lääkevirastot (mukaanlukien Suomen Fimea) eivät tehneet asialle mitään sen jälkeen kun FDA antoi varoituksensa. Yhtään mitään ei siis tapahtunut oma-alotteisesti. Vaati saksalaisten kansalaisaktivismia, että lääkevalvontaviranomaiset ”pakon” edessä aktivoituivat tekemään sen, minkä heidän olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tehdä oma-aloitteisesti (ja vieläpä ripeästi). Liekö ilman saksalaisten vetoomusta EMA olisi reagoinut asiaan mitenkään tähän päivään mennessä.
Lääkevalvontaviranomaiset lääketurvallisuuden esteenä?
Voidaan siis sanoa, että lääketeollisuuden ja lääkevalvontaviranomaisten passiivisesta vastarinnasta huolimatta lääketurvallisuutta on saatu parannettua pienen pykälän verran. Kuinka moni EU:n kansalainen sai fluorokinoloneja tarpeettomasti ajalla 7/2016 – 10/2018 ja sai niistä pysyviä haittoja, jotka olisi voitu välttää? Puhumattakaan siitä, että kului 30 vuotta ennen kuin nämä fluorokinolonien pitkäaikaiset haittavaikutukset viimein myönnettiin.
Kyse ei ole pelkästään kyvystä pystyä suojelemaan potilaita paremmin kun lääkkeen riski-hyöty-suhde on paremmin tiedossa. Kun asia sanotaan lääkkeen turvallisuustiedoissa, on edes pieni mahdollisuus että keskiverto lääkäri pystyy tunnistamaan ja myöntämään haittavaikutuksen, ja lisävahingot voidaan mahdollisesti estää kyseisen potilaan osalta.
EMA:n lopullisessa suosituksessa tehdään selväksi, että koko kärsimyksen buffet-pöytä voi tulla lääkkeenkäyttäjän riesaksi:
Fluoroquinolones are associated with prolonged (up to months or years), serious, disabling and potentially irreversible drug reactions affecting several, sometimes multiple, systems, organ classes and senses.
Fimea tosin ei ole vähemmän yllättäen julkaissut suomenkielistä versiota tästä EMA:n tiedotteesta.
Välinpitämättömyyttä ja heikkoa suorittamista
Törkeintä tässä tapauksessa ei ole se miten on käynyt, vaan se että tämä on ihan hyväksyttävää lääketurvallisuusalalla. Kukaan ei ole pahoillaan ja sano esimerkiksi ”meidän pitää tehdä työmme paremmin ettei tällaista pääse tapahtumaan jatkossa”. Tämä on siis ihan normaali ja hyväksytty lääkevalvontaviranomaisten suorittamisen taso. Muilla aloilla käräjöitäisiin, isoja pomoja irtisanottaisiin, media vaahtoaisi ja pidettäisiin huoli ettei sama toistu. Lääkealalla se on vaan ihan normipäivä.
Varoitussignaaleja näistä haitoista kyllä oli ja niiden perusteella olisi voinut ja pitänyt toimia jo aikoja sitten. Lääkevalmistajilla (kuten Bayer) oli samat tiedot ja vieläpä kaikista maista toisin kuin vaikka FDA:lla, mutta vähemmän yllättäen Bayer tai muut lääkevalmistajat eivät reagoineet. Eipä meidän kotimainen Orionkaan ole ollut edistämässä näiden haittojen tutkimista kopiolääkkeensä osalta.
On hyvä että EMA sai selvityksensä tehtyä ja toivottavasti se säästää monia ihmisiä turhalta kärsimykseltä. Sokea lääketurvallisuuskana tosin etsi jyvää 30 vuotta, eikä löytänyt sitä ennen kuin se tungettiin puoliväkisin sen kurkusta alas.
Päivitys 19.8.2023: Euroopan lääkevirasto (ja Fimea) on joutunut muistuttamaan lääkäreitä fluorokinolonien käytön rajaamisesta, koska tutkimuksen mukaan niitä saatetaan käyttää vieläkin liian löperösti.