Lääkekannabis on lääketurvallisuuden mallioppilas

Lääkekannabis (cytis / Pixabay)Lääkekannabis on niitä harvoja lääkeaineita, jonka lyhyt- ja pitkäaikaishaittoja on tutkittu ennen myyntiluvan saamista niin, että pystytään oikeasti arvioimaan missä tilanteessa sitä kannattaa käyttää.

En ole huumeidenkäytön tai edes lääkekannabiksen puolestapuhuja, mutta lääkekannabiksen kohtelu lääketieteen piirissä on epätasa-arvoista.  Pohdin mistä se johtuu ja miten se liittyy lääketurvallisuuden perusongelmiin.

Kannabis on hamppukasvista valmistettava aine, jota on aiemmin pidetty päihteenä, mutta nykyään sillä on myös lääkinnällistä käyttöä. Juuri tästä syystä sen asema lääketieteessä on erikoislaatuinen. Koska sitä on pidetty alunperin vain huumausaineena, ovat tutkimukset keskittyneet selvittämään sen haittoja. PubMed on ilmainen hakupalvelu laajaan lääketieteellisen tiedon tietokantaan. Sanalla cannabis saa lähes 20 000 hakutulosta artikkeleihin, jotka pääsääntöisesti koskevat kannabiksen haittoja. Toki nykyään tehdään yhä enemmän tutkimuksia, joissa selvitetään hyötyjä.

Kannabiksen haitat tunnetaan

Tavallisesti lääkkeiden haittavaikutukset tunnetaan vielä aika huonosti siinä vaiheessa kun lääke saa myyntiluvan ja olen kirjoittanut siitä aiemmin. Lääke testataan yksinkertaisesti niin pienillä potilasjoukoilla, että läheskään kaikkia haittavaikutuksia ei saada selville puhumattakaan pitkäaikaishaitoista. Lisäksi lääketeollisuus yrittää todistaa lääkeaineensa turvallisuuden eikä haitallisuutta. Siinä on selvä ero.

Verrattuna muihin lääkkeisiin kannabiksen haitat ovat poikkeuksellisen hyvin tunnetut ja tutkitut. Olen tässä blogissa eri yhteyksissä valittanut miten lääkkeiden haittavaikutuksia ei tutkita kunnolla (tai siinä kestää kymmeniä vuosia), mutta jos kaikkien lääkkeiden haitat olisi selvitetty yhtä antaumuksella ja perin pohjin kuin kannabiksen haitat, olisin hyvin iloinen.

Kyse ei ole vain haittojen tutkimisesta vaan myös suhtautumisesta niihin. Kannabiksen haittoihin suhtaudutaan vakavasti ja ymmärretään, että haitat voivat olla isommat kuin hyödyt. Usein kyseenalaistetaan hyöty-haittasuhde kokonaan. Muiden lääkkeiden kohdalla lääketeollisuuden mainokset toimivat ja lääkärit pitävät niitä lääkkeinä, joista on selvää hyötyä potilaalle.

Lääkkeiden markkinointiin käytetään pelkästään Yhdysvalloissa 26 miljardia euroa joka vuosi, eikä sitä tehtäisi jos siitä ei olisi hyötyä. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti vuonna 2018 oli 56 miljardia euroa.

Päihdettä lääkkeeksi

Lääkekannabis ei ole sama asia kuin viihdekäytössä pössyttelty aine. Lääkekannabiksessa täytyy olla tietty määrä hyödylliseksi todettuja aineita (THC ja CBD). Kannabiksen viihdekäytön aiheuttamat haitat eivät siis ole suoraan tyypiltään ja määrältään samat kuin lääkekannabiksen lääkinnällisen käytön haitat. Silti lähtökohta turvalliselle lääkkeenkäytölle on tavallista parempi kun ymmärretään että lääkkeellä on paljon mahdollisia lyhyt- ja pitkäaikaisia haittoja, ja niitä pitää tutkia tarkemmin myös lääkinnällisen käytön osalta.

Sativex on Almirallin markkinoima kannabislääkevalmiste. Ei ole mitenkään yllättävää, että vaikka haittavaikutuksia on listattu lääkeselosteessa muiden lääkkeiden tapaan, ei pitkäaikaishaitoista ole mitään mainintaa. Lääkkeen pitkäaikaishaittoja ei ole listattu koska niitä ei ole tutkittu (tai ainakaan tullut vielä ilmi). Siksi niitä ei siis ole olemassa kunnes joku taho (käytännössä joku muu kuin lääkefirma) vaivautuu osoittamaan syy-yhteyden.

Jos tupakan huomattaisiin toimivan lääkkeenä vaikka hermostuneisuuteen (nykymenolla kai sekin pian luokitellaan sairaudeksi), olisi Marlboron lääkeselosteessa listattuna haittavaikutuksina esimerkiksi pahanhajuinen hengitys ja yskä. Siellä ei mainittaisi keuhkosyöpää, sydänsairauksia tai keuhkoahtaumatautia. Haittaa ei yksinkertaisesti ole, jos tutkimuksilla ei ole osoitettu, että myös lääketupakkaa polttavia koskevat samat riskit kuin muita tupakoijia. Marlboro Pharmaceuticalsin kassakone siis kilisisi kunnes toisin todistetaan.

Yleisen asiaan liittyvän keskustelun perusteella tuntuu, että monilla terveydenhuollon ammattilaisillakin suhtautuminen kannabiksen lääkekäyttöön perustuu paljon tunteisiin eikä tosiasioihin. Ehkä kannabista on opittu pitämään vain haitallisena päihteenä, ja lääkekannabis jo sanana kuulostaa epäilyttävältä.

Jos taas lääkeyhtiö tuo markkinoille riippuvuutta ja haittoja aiheuttavan, pään sekaisin laittavan ja teholtaan nipin napin riman ylittävän lääkkeen, uppoaa markkinointipuhe hyödyllisestä ”lääkkeestä” lääkäreihin paljon helpommin. Silloin lääkettä pidetään ensisijaisesti hyödyllisenä, ja raportoidut haitat on helppo kuitata korteilla ”se johtuu varmasti jostain muusta” tai ”kaikilla lääkkeillä on haittoja”. Ehkä olisi hyvä jos terveydenhuollon ammattilaisten suhtautuminen kaikkiin uusiin lääkkeisiin olisi yhtä epäileväinen, eikä lääkekannabis kärsisi siitä että sen haitat oikeasti tunnetaan.

Otettaisiinko opiksi?

Vaikka nykytiedon mukaan kannabiksen lääkekäytön hyödyt ovat kovin rajalliset, on niin lääketeollisuudella, lääkevalvontaviranomaisilla kuin terveydenhuollon ammattilaisillakin paljon opittavaa tästä. Miksi kaikkien lääkkeiden haittoja ei oteta yhtä vakavasti kuin kannabiksen haittoja? Miksi on niin vaikea ymmärtää ettei lääkeseloste listaa harvinaisempia tai pitkäaikaishaittoja, vaan ne voivat ilmestyä sinne vasta kun niitä tutkitaan erikseen kyllin paljon?

Valitettavasti en usko että tästä opitaan yhtään mitään. Järjestelmä toimii tietyllä tavalla ja sen sisäpuolella on ilmeisen vaikea nähdä sen puutteita. Näyttöön perustuva lääketiede on teoriassa hyvä asia ja monilta osin hyvä käytännössäkin, mutta toteutus on silti puutteellinen (ihan rakenteellisesti vajavainen). Puutteellisuuskin on sinänsä okei, mutta ei se että suljetaan silmät niiltä puutteilta ja teeskennellään kuin niitä ei olisi. Kannabiksen suhteen ei voida ummistaa silmiä sen mahdollisilta haitoilta kun ne poikkeuksellisesti tunnetaan hyötyjä paremmin.