Tämän artikkelin tarkoitus on muistuttaa siitä miten lääketiede ei ole eksaktia tiedettä vaan soveltavaa tiedettä. Se ei ole ongelma itsessään, mutta ne vajavaisuudet pitäisi osata ottaa huomioon. Tämä koskee etenkin lääkäreitä, jotka tekevät diagnooseja ja hoitopäätöksiä hyvinkin vajavaisen tiedon perusteella.
Englannin kielessä lääketiedettä vastaa sana medicine, joka tulee latinan lääkettä ja parantamista tarkoittavasta sanasta. Suomenkielisessä vastineessa on mukana sana -tiede. Lääketiede ei silti ole eksaktia tai ns. kovaa tiedettä vaan soveltavaa tiedettä kuten vaikka insinööritieteet. Koviksi tieteiksi lasketaan yleensä ainakin fysiikka, kemia ja biologia.
Ero soveltaviin tieteisiin, kuten lääketieteeseen tulee siinä, että eksakteissa tieteissä havainnoissa, ennusteissa ja tuloksissa saavutetaan tarkasti mitattavia arvoja. Käytännössä tulokset pystytään varmistamaan toistamalla kokeet ja pystytään määrittämään teoria, jota havainnot ja tulokset tukevat.
Lääketieteen perustutkimuksessa ollaan ehkä lähimpänä kovia tieteitä, kun esimerkiksi kehitetään uutta lääkettä ja selvitetään biologista ja kemiallista mekanismia jonka pohjalta lääke voisi toimia. Vastaavasti lääkkeiden tehon ja turvallisuuden mittaaminen ei ole enää kovinkaan tieteellistä kun lääkettä kokeillaan ihmisillä ja havainnoidaan kuinka moni siitä hyötyy ja mitä haittoja siitä tulee.
Lääketieteen piirissä annetaan usein ymmärtää, että huuhaan ja näyttöön perustuvan lääketieteen välillä on raja mustan ja valkoisen tapaan. Todellisuudessa ei ole mitään rajaa – on vain loputtomasti harmaan eri sävyjä. Lääketieteen piirissä osataan kyllä arvostella ns. puoskarointia kärkkäästi, mutta kriittinen ajattelu ja skeptisyys ei tahdo ulottua siihen mitä itse tekee. Ehkä sitä ajattelua on, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen, eli ei haluta olla eri mieltä kuin kollegat tai ei vaan haluta julkisesti myöntää että omakin toiminta voi osittain perustua hataraan tutkimusnäyttöön.
Markkinoilla on paljon lääkevalvontaviranomaisten hyväksymiä lääkkeitä, joiden teho ei alunperinkään ole ollut kuin juuri riittävästi lumevaikutusta parempi, mutta myöhempien tutkimusten perusteella se vähäkin teho on voinut osoittautua kyseenalaiseksi tai täysin olemattomaksi. Lääketeollisuuden käyttämät sadat miljoonat eurot eivät tee uudesta lääkkeestä itsessään yhtään lumelääkettä parempaa, mutta teollisuudelle 500 miljoonan sijoitus kannattaa jos sillä saa 5 miljardia takaisin. Lääketeollisuuden metkuista tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissa.
Uusista lääkkeistä harva itse asiassa on vanhoja selkeästi tehokkaampi, ja moni lääke on huonompi ja/tai vaarallisempi. Perustutkimuksessa saavutettuja tuloksia ei usein pystytä toistamaan. Bioteknologiayhtiö Amgen yritti toistaa 53 syöpätutkimuksen tulokset ja onnistui toistamaan vain kuusi (11%). Tällaisen perustutkimuksen pitäisi olla perustana hyödyllisten ja tehokkaiden lääkkeiden kehitykselle. Tämä ei ollut mikään poikkeus, vaan tutkijoilla on säännönmukaisesti vaikeuksia toistaa alkuperäisen tutkimuksen tuloksia, mutta palaan siihenkin myöhemmin tarkemmin.
Kuinka tämä kaikki sitten liittyy tähän minun sivustooni? Jos jo perustutkimuksessa ja lääkkeiden tehossa on perustavaa laatua olevia puutteita, ne ongelmat vain kertautuvat siellä missä lääkkeitä käytetään. Potilasturvallisuuden näkökulmasta lääkäreillä on iso vastuu, koska heidän pitäisi ymmärtää kaikki se epätieteellisyys mikä lääketieteeseen liittyy, ja ymmärtää miten se vaikuttaa heidän työhönsä ja päätöksiinsä. Lääketeollisuus ottaa auliisti kunnian toimivista lääkkeistä, mutta potilas ja yhteiskunta maksavat sekä terveydellään että taloudellisesti huonot ja turhat lääkkeet, puhumattakaan lääkehaitoista.
Lääketeollisuuden tuotoksiin ei voi uskoa naiivisti kuin lapsi joulupukkiin, vaikka siinä uskossa on varmasti helpompi elää kuin toimia kuten akateemisesti koulutetun ihmisen kuuluisi toimia. Tietoon pitäisi suhtautua kriittisesti ja toisaalta ennakkoluulottomasti, eikä muovata maailmaa omien toiveiden ja olettamusten mukaiseksi. Pitää myös ymmärtää mitä tietoa puuttuu, mikä merkitys puuttuvalla tiedolla on ja millainen rooli lääketeollisuudella on lääketieteessä. Vaikka lääketeollisuudessa työskentelevät eivät ole pahiksia ja yritysten missio on tuoda hyvää maailmaan, silti niiden tarkoitus on pohjimmiltaan tuottaa rahaa osakkeenomistajille.
Valitettavan moni hyvä asia on alisteinen kaupallisuudelle, ja tärkeiden hoitojen sijaan kehitetään sitä millä saadaan tehtyä mahdollisimman paljon rahaa. Esimerkiksi antibioottiresistenssi lisääntyy kaiken aikaa ja on jo iso ongelma, mutta lääketeollisuuden kannalta antibioottien kehittäminen ei ole houkuttelevaa, koska niitä käytetään yleensä vain lyhyitä kuureja ja niiden keksiminen vaatisi oikeasti raakaa tutkimustyötä. On paljon helpompaa ja tuottoisampaa kaupallistaa oma variantti jostain olemassaolevasta lääkkeestä, jota käytetään usein pitkäaikaisesti, ja jolla riittää paljon käyttäjiä.
Tämä artikkeli epätieteellisyydestä on ikään kuin esipuhetta asioille, joita käsittelen tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.
Muutamia lähteitä:
Institutional Corruption of Pharmaceuticals and the Myth of Safe and Effective Drugs, Journal of Law, Medicine and Ethics, 2013, Vol. 14, No. 3: 590-610
Ioannidis JPA (2005) Why Most Published Research Findings Are False. PLoS Med 2(8): e124.